Mun pitäis olla jo nukkumassa, mutta ajattelin ihan yhtäkkiä tänne kirjoitella.

On niin paljon tapahtunut taas, etten tiedä mistä aloittaisin tai mistä kertoisin. No mutta asiaan...

Larpake muuttui vantaalaiseksi. Kämpäkavereina on Koiratyttö ja 5 koiraa...:D Aika pikaisesti tää meidän yhteenmuutto tuli, tosin ei kaduta pätkääkään. Koiratyttö on nyt kuitenkin jotenki erilainen. Se ymmärtää mua. Mä tajusin sen viimeistään tässä yks päivä ku kasasin jotain hyllyä ja kuuntelin Metallican uutta, aivan loistavaa albumia ja join bisseä. Koiratyttö touhusi muuttojuttuja myös ja sillon se iski. Mä tajusin, että tää on tässä, mun loppuelämä. Loppuelämä ihmisen kanssa, joka tajuaa mua, tuntee mut ja jolle olen jotain muuta kuin kiva koriste tai tunnollinen tiskaaja.Olen oikeasti tositositosi onnellinen.

Töitä on tosi paljon, koitan leikkiä suurta johtajaa ja sillon tällöin käyn verestämässä muistoja ja päästämässä turhia höyryjä pihalle kentällä. Erittäin mukavaa.

Muuten elämä on todella hienoa ja mahtavaa. Ja nyt, melkein vuoden jälkjeen ympyrä sulkeutuu.

Aloitin tän blogin pitämisen sen takia, että mulla oli paha olla ja kaikki huonosti. Tää oli oiva keino purkautua ja päästää kaikki paha sisältään pois, täällä oli ihmisiä, joita en koskaan tavannut ja tapasinkin oikeassa elämässä, jotka oli kiinnostuneita ja välitti. Se on helvetin hieno juttu.

Nyt kun mulla on oikeesti kaikki mitä loistavimmin, on itkuvirret itketty, panoseikkailut seikkailtu niin tää blogi vaikenee iäksi. Kiitos ja anteeksi kaikille!

Ps. Sen verran hammasta kolottaa, että aion perustaa uuden blogin. En tiedä sen tulevaa nimeä, enkä sitä täällä kertoisikaan, koska haluan sen erilleen näistä jutuista. Lähinnä noista ekoista teksteistä. Jos jotain se mukamas oikeasti kiinnostaa, niin eiköhän mut kirjoitustavasta löydä sitten uudestaan.

Take care!;)