Taas on liian paljon tapahtunut... No, kaippa se täytyy alkaa vaan rustaamaan.

Keskiviikkona oli työvuoro pitkästä aikaa, ehtihän tässä se 3 ja puol kuukautta suunnilleen vierähtää. Kiva palata töihin. Itseasiassa tälläkin hetkellä istun täällä *piip* Sairaalassa. Tylsää...

Tänä aamuna tapahtui jotain mitä en olisi halunnut tietää. Sunnuntaista lähtien kaikki on menny tosi hyvin Hänen kanssa. Tai ainakin melkein. Tänä aamuna kun Hän lähti töihin, keksin ihan yhtäkkiä katsoa Hänen meilinsä. Tein väärin, kyllä, ei kenenkään maileja saa lukea. En ollut mustasukkainen tai edes epäillyt mitään, ihan huvikseen kokeilin jotain salasanaa ja se meni oikein.

Löysin sieltä tällaisen keskustelupätkän jossa Hän ja se Vitun Runkkari (olkoon sen äijän nimi nyt tällainen) keskustelivat. Siis joku chat-pätkä tai jotain. Sieltä selvisi, että he panevat ja ovat ilmeisen syvästi rakastuneita toisiinsa. Oletteko ikinä päässeet seuraamaan tällaista keskustelua? Sairasta. Meinasin oksentaa. Kaikki sanat, sanamuodot ja hymiöt, kaikki olivat niin tuttuja. Joskus Hän laittoi minulle samanlaisia viestejä ja me keskustelimme samalla lailla. Tiedättekö kuinka kuvottavaa on lukea kuinka oma rakas, vitun kihlattu ja saatanan avopuoliso juttelee jonku saatanan mongoloidin kanssa jotain seksijuttuja. Luin jutun läpi ja laitoin Hänelle sähköpostilla sen. Hän kiisti kaiken. Menin paniikkiin. Onneksi A oli ollut yön töissä ja soitin sille. A oli vielä hereillä. Nappasin Hengenpelastajan kyytiin ja ajettiin siihen malliin Kehä I:stä pitkin, että ihme ettei henki lähtenyt. Mieti nyt, olet ollu koko vitun yön töissä ja ku alat nukkumaan, selviää tuollaista. Ei vittu kestä yhden ihmisen mieli. Onneksi A jaksoi taas kerran kuunnella mun vuodatusta ja rauhoitti mut. Sitte tekstailin Hänen kanssaan. Menin himaan. Tapeltiin. Hän sanoi, ettei heillä ole mitään. Illalla, ennen kuin lähin töihin, juttelimme. Makasimme sängyllä, suutelimme, pidimme toisistamme kiinni. Se tuntui hyvältä. Tuntui, kun olisi ollut aikakoneessa. Tällaista kaikki oli vuosi sitten. Puoli vuotta sitten. Vittu kesällä. Kaikki oli niin täydellistä. Rakkautta riitti. Ei ollut mustasukkaisuutta. ei epäilyjä. Ei mitään paskajuttuja. No, kai meni silloin niin hyvin, että nyt ne kaikki paskat kerääntyy yhtä aikaa? Hän sanoi minulle aluksi, ettei tiedä rakastaako minua. Olin aika down. Juuri kun olin lähdössä, Hän pyysi minut luokseen ja halasi. Sanoin, että vaikka olenkin aikamoinen epäonnistuja ja suoraa sanottuna säälittävä luuseri, niin olen kuitenkin hyvä mies. En juo. En lyö. En petä. Teen kotitöitä päivittäin. Teen joka päivä ruuan. Rakastan. Hän sanoi minulle, että olen liian kiltti. Sen jälkeen Hän sanoi, että olen maailman paras mies. liikutuin. Tiedän, että olen ihan hyvä mies. Yritän. Mutta yritän liikaa. Kai? En minä tiedä. Aina kun otan naisen huomioon, olet kiltti ja sellainen hyvä, kunnon mies, ei naista kiinnosta. Jos olet sellanen juopotteleva pettäjätappelijaretku niin kyllä vingutaan takaisin. Vitun vittu. Jos olemassa Jumala, nii tää on sille:  

Tiedätkö Julle, voisitko vähän höllätä köyttä? On varmasti vitun mukavaa osottaa sormella ja nauraa mutta liika on liikaa. Voisit lopettaa sen ainaisen vitun kiusaamisen ja laittaa tapahtumaan jotain hyvää välillä. Anna edes yks viikko, joloin ei tule yhtään takapakkia. Vitun kusipää....

No asiaan taas....

Meinasimme erota. Hän halusi nähdä minun mailini. Näytin. Näytin puhelimenkin läpi. Hän luulee, että minulla on joku. Tää on menossa ihan sairaaksi. Ehkä olisi vaan parempi erota. En tiedä. En haluaisi. Ja kuitenkin haluaisin. Haluaisin yrittää vaikka olen ihan vitun liian väsynyt yrittämään. Haluaisin nukkua koko maailman pois. Kadota. Lakata olemasta. Unohtaa kaikki. Mietin tänään suihkussa muukalaislegioonaan menoa. 5 vuotta on pitkä aika. Tosin, olen haaveillut aina päästä edes kokeilemaan sitä hommaa. Tai en haaveillut vaan halunnut. Ehkä siltä löytyisi hyvä koti?

186 cm ja 89 kg, reilu parikymppinen mies etsii tositarkoituksella palkka-armeijaa. Toivon, että voit tarjota minulle kodin ja työn samalla. Olen nopea oppimaan ja pidän armeijan kurista. Pitäiskö laittaa lehti-ilmoitus?

Päätin nyt kuitenkin, etten välitä Hänestä tai Vitun Runkusta, tai ylipäätään kenestäkään. Tehkööt jokainen mitä ikinä vittu mieli keksiikin. Pari viikkoa ja minä ja Hengenpelastaja muutetaan. Sitten on oma tupa ja oma lupa. Voidaan juoda kaljaa kalsarit jalassa aamuviiteen, huudattaa Slayeriä stereoista ja kattoa sotaleffoja samalla ku piereskellään ja raavitaan napoja. Syödä samaa HK:n Blöötä ja haista pahalle. Fuck the world.

Jos meillä menee poikki, silloin Hän ehkä uskaltaa tunnustaa, että heillä oli jotain. Siinä vaiheessa kosto on suloinen.... Nyt täytyy alkaa tekemään töitkin välillä. Palataan taas ja toivottavasti on hyviä uutisiakin välillä...