Unohda tunteet. <-- Noi toi otsikko jatkuu. Siinä biisissä, tai siis siitä mistä toi on. Olipas taas älykästä.

Huh, huh, vieläkin meinaa olla krapula. Damn... Lauantai meni töissä, jonka jälkeen otin pari, kolme lonkkua mukaan ja lähdin puistoon. Nää chicksit Lahdesta ilmotti, etteivät tule ja olin aivan vitun kypsänä. P:n kanssa meinas mennä hermot koko ajan. Se on tosi hyvä ystävä ja kaikkea, muttta välillä vituttaa ku sen kanssa tuntuu, että olis naimisissa. No, sitten nää mimmit sano, että tulevatkin ja sitte lähettiin Stadiin. Käytiin Tiikerissä eli siis Studio 51:ssä ja sitten Onnelassa. Onneksi oli tuttuja ovella, niin eit tarvinnut maksaa sisälle ja pääsi suoraan menemään sisälle muutenki. Sai tehtyä tyttöihinki vaikutuksen..;) Ainoa ihmeellinen hetki kävi Tiikerissä. Lipunmyyjänä oli joku hieman liian tutun näköinen mimmi. Jos se oli se, niin tsori, en ilman laseja erottanut sua. En oo vihainen, vaikkakin sun varmaan pitäis sanoo noin.. Joten, anteeki, en tarkoittanut sitä miten viimeksi juttu meni...:(

Muuten oli onnistunut ilta, mutta P:n kiukuttelu alkoi vituttamaan jo aiemmin päivällä. Tai on alkanut pikku hiljaa vituttaa pitemmän aikaa. Sen pitäis pikku hiljaa tajuta muutama elämän realiteetti. Noh, eipä asia mulle kuulu, mutta taas siitä ei tarvi mulle enääö itkeäkään. Jos ryssii asiansa itse, niin silloin niistä ei pidä itekä. Tottakai hetki, mutta sitten jossain menee raja. Täytyy vaan nousta ja jatkaa matkaa, eikä jäädä siihen maahan makaamaan. Olisinhan mäkin voinut jäädä makaamaan ja itkemään ku Hänen kanssa meni poikki. Sattuuhan se vieläkin ja on hankalaa ja vituttaa ja tekis mieli maata sängyssä ja murehtia. Mutta ei. Mitä vittua mä siitä hyödyn? Voi sanoa, että nyt ku olen puoli vuotta maannut ja itkenyt niin rakastin enemmän mitä että olisin jo kuukauden jälkeen aloittanut elämää?? Ei näin... Niin ja siihen P:n ku jäi juttu, niin täytyy antaa senkin hetki rauhoittua. En jaksa kuunnella mitään vitun kitinää koko ajan. Eilen tytöt istuivat iltaan asti mun luona, oli kiva krapuoloida kimpassa koko päivä vaikkaki oli tarkoitus tehdä muuta. Noh, kerranki oli krapulaseuraa...

Laitoin työhakemuksen yöllä, odotan soittoa nyt toisesta firmasta. En tiedä, onko firman vaihtaminen nyt niin järkevää. Tai onhan se sitten, jos saan liksan kohdilleen, sittenhän sillä ei ole väliä. Mutta jotenkin olen päässyt niin hyviin väleihin oman firman kanssa ja vaikka kaikki ei toimi niin... No, mutta jossain vaiheessa on aika kattoa ja tehdä muuta. Ja se aika on nyt. Voihan sitä mennä sitten takasin, jos siltä tuntuu. Vai?

Toinen niistä tytöistä, olkoon nimeltään Kosmetologi, oli tosi kvia ja nätti. Se kans hengailtiin ja pantiin ja kaikkee. Oli puhe, että se tulis joku ilta käymään. Olisi ihan mukavaa. Sen kans oli kiva hengailla. Pitkästä aikaa, jos PT:ä ei lasketa, sen kans oleminen tuntui joltain. Siis suutelin jopa sen kanssa. Sen Mölisijän ja Lentoemon kanssa en, koska niiden kanssa oleminen ei tuntunut miltään. Kosmetologi herättti edes jotain tuntemuksia. Siis jotenki sen kanssa oli kiva halailla ja kosketella sitä jne. Se tuntu jotenki joltain. PT herätti sellasia tunteita ja nyt tää Kosmetologi. Lentoemo, Mölisijä ja sitten jouluaattona mukaan ottamani muija oli sellasia, että ei ei ei.... Ei kiinnostanut pätkääkään. Hyvä, että ylipäätään stondas. Nyt taas oli jotenki sellasta normaalia. Tai ainakin melkein.

Ai niin ja lapsien suusta se totuus tulee. Hän on ollut saikulla koko viikonlopun. Tiedän, koska kävin lauantaina tekemässä Hänen vuoron. Noh, kuitenkin. Pikkuihmiset alkoivat mesessä huhuilemaan lauantai-iltana mua ja kertoivat Hänen lähteneen juomaan. Olin vaan, että whatever. Muksut sitten sanoivat, että mukana oli se .kenen kanssa Hän petti mua. Meinasin suuttua. Vielä enemmän, kun muksut alkoivat selittää, kuinka mukava ja huippu tyyppi se on. Vittu saatana. Teki mieli sanoa, että se on niin vitun huippu tyyppi, että sen takia minä ja äiti ei olla enää yhdessä ja sen takia kaikki meni noin sekasin ja sen takia te ette nää enää mua ettekä koiria ja sen takia kaikkien elämä on aivan sekaisin. Sen takia nuorimmainen itki mulle, kun hain tavarat, että mulla on ikävä ja että se rakastaa mua ja että älä vie niitä tavaroita, muuta koirien kanssa takasin tänne ja... Vittu!! VITUN HYVÄ TYYPPI!

Mä päätin, että vittu mä lataan sitä saatanan juutalaista niin kovaa pataan, ettei vittu se saatanan kusipää edes tiennyt, että niin kovaa voi sattua. Mä näin sen pellen duunissa yks päivä. Se käveli vastaan, eikä kehdannut edes kattoa silmiin, käänsi vaan katseen maahan. Vittu mun teki mieli paiskata se kentään ja vääntää sen päätä mun naamaa kohti ja sanoa, että KATSOTAAN SILMIIN SAATANAN RUNKKU! JOS ON POKKAA PANNA MUN KIHLATTUA JA AVOVAIMOA, NIIN KAI SITÄ ON SAATANA POKKAA KATSOA MUA SILMIIN???!!!
Mutta, no.... Vitun pelle. Saatana.

Nyt meni hermot, lähden tupakalle. Kirjoittelen ehkä illalla lisää, jos en mene M:n luo kahville. Hei, hei!!