Voi vittu, kirjoitin vaikka kuinka saatanan pitkän pätkän tekstiä ja kaikki hävisi!! Mitä vittua?!?!?!

Noh, mitäs tässä oli sanottavana.. En muista enää. Perkele!

Vittu, että alkoi vituttaa...

No, Hänen kanssaan juteltiin eilen. Kyllä sen vaan huomaa, ettei tässä kauaa olla yhdessä. ihmetyttää vaan, että mikä perkele siinä on, kuin Hänellä on ollut aika rankka elämä, on sattunut ja tapahtunut ja nyt kun olen yrittänyt tässä antaa Hänelle turvaa ja turvallisuutta ja kodin ja mitä vielä? Olen pitänyt huolen hänen tarpeistaan, niin makkarissa kuin muuallakin ja en nyt kuitenkaan ole mikään kovin huono mies. En lyö, en juo, en petä, teen ruokaa, siivoan, kuuntelen, olen tukena, hieron niskat, tuon kukkia ilman syytä, ostan lahjoja, yritän tehdä Hänen elämästään yhtä juhlaa ja piristää tätä ankeaa arkea. Ja mitä vittua siitä hyödyn? En mitään, ainaisen vitutuksen ja murinaa. Perkele. Olen saatana antanut kaikkeni ja ainoa mitä saan on vitun paha olo. Jos ei muuten, niin mun kans kannattais olla pelkästään sen takia, että oon tällanen. Vaikka sepä se syy onkin varmaan, miksi me vielä ollaan yhdessä...

Luulin, että minussa on se kaikki vika. En nyt ole mikään viaton ja varmasti mussakin on niitä huonoja ja ärsyttäviä puolia, mutta perkele vieköön. Tajusin eilen, että kun luulin, että olen Hänen elämässä ollut se ihmeellinen ja se "oikea", että olen ollut vaan se sen hetkinen tai tämän hetkinen poikaystävä, miesystävä vai mikä lie. Hänen elämä noudattaa koko ajan samaa kaavaa. Tapaa äijän, mukamas rakastuu, on vuoden yhdessä ja viuuh.. kenkää.. Sitte tapaillaan (lue:paneskellaan) Uusimaa läpi ja sitten taas tavataan joku johon muka rakastutaan. Jos ollaan toisen kanssa ja vakavastikin vielä, niin pitäis miettiä, että onko tää se mitä haluan. Jos ei, niin parempi laitaa poikki heti ja vielä siinä vaiheessa kun ei ole menny vakavaksi. Ei sillai, että leikitään kotista ja sitten ku kyllästytään, niin sitte hei hei...

Piru vie, ajatus katkesi...

Ehkä onkin parempi, että me erotaan. Tai olen sitä mieltä. En tiedä, onko Hän pettänyt mua. En osaa rehellisesti sanoa. Ehkä, ehkä ei. Mutta ei tässä ole järkeä. Ei tästä tuu näin parempaa. Tää on niinku siinä Stellan laulussa: kun puhalletaan liekkiä siihen sammuvaan hiileen, niin savu tukehduttaa... Tai mä yritän puhaltaa. Tällä hetkellä vedän kyllä enemmänki henkeä. Hän taas kattoo tyhmänä sitä hiiltä ja odottaa, että se syttyy itsestään... Syttyykö se? No eihän se syty.

Ehkä tässä nyt tulee loppua tälle kaikelle. Eipä se nyt edes haittaa. Loppuis tää munkin vinkuminen täällä..:) Voisin tietysti alkaa sitten kirjoittaa mun uudesta kämpästä ja muista ihmisuhdeasioista... Mistä ihmissuhdeasioista? Ei mulla ole mitään vitun ihmissuhteita.. Pari hyvää ystävää ja muutama tuttu ja työkavereita. No, kaippa niistäkin saa jotain irti.. Ehkä.

Mä haluaisin vaan saada selkeyden tähän kaikkeen. Vittu vieköön, mä alan elää omaa elämää ja katotaan kuuluuko Hän siihen. Tai kuulunko Hänen elämään vielä joskus. jos ei, niin sitten ei. Jo taas kyllä, niin sitte täytyy käydä aika vitusti asioita läpi. Ja en usko, että ne vaatimukset puoleen ja toiseen, tulee menemään läpi. Noh, tässä sitä ollaan. Middle of Fucking nowhere....

Mulla olis ollu joku hyvä biisintynkä, mutta ehdin unohtaa sen jo....

Kuunnelkaa yhtyeeltä nimeltä Therapy?.. Ihan sama mikä levy.. Ehkä kuitenkin kappale nimeltä Wicked Man...

 

 

 

 

Toivottavasti menee poikki piakkoin. Mä en sanonu tota...