Johtuen tietokoneen ja modeemin yhteistyöstä, tai pikemminkin ei-yhteistyöstä, en ole päässyt purkautumaan tänne viikonloppuna. Enpä tosin olisi ehtinytkään.

Perjantaina menin ystävälleni P:lle ja sain Häneltä viestin:

"Jää sinne yöksi jos voit."

Minä jäin. Kävimme kaljalla ja lisää kaljalla. Loppuilta päättyi siten, että joku urpo kävi minun ja A:n kimppuun. Big mistake. Ilman ohikulkijoita, olisi tämä hippi jäänyt ikuistetuksi Kiasman eteen asfalttiin. Ihmetteln vieläkin, miksen hakannut tätä mulkkua. Tämän juutalaisen pää olisi ollut hyvä kohde purkaa kaikki viime ajan patoutumat. Mutta ei. Päädyin A:lle ja K:lle yöksi, kun P:n piti mennä töihin lauantaina.

Lauantaina lähdimme juomaan. Meitä oli aika iso porukka. Ilta päättyi tappeluun. En itse osallistunut kun siihen rauhoittamispuoleen. Oli kuitenkin ihan kivaa.

Sunnutaina laahustin himaan, odottaen kuulevani kliseitä erilleen kasvamisesta ja lopuksi sanat. "Mä en halua olla sun kans enää yhdessä."

Mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, valo tunnelin päässä, ei ollutkaan tavarajuna vaan hitunen lohtua. Hän sanoi minulle, että rakastaa minua ja haluaa olla minun kanssa yhdessä. Molemmat olimme sitä mieltä, että viime aikoina elämämme on ollut perseestä ja täyttä helvettiä. Jotain muutosta tarvitaan. Joten Hän keksi, että muuttaisin omaan asuntoon. Jos sitä kautta saisimme tietynlasita etäisyyttä suhteeseen. Suostuin vähän pitkin hampain tähän, mutta nyt kun ajattelen, se on ihan hyvä idea. Tiedän tosin, että kun muutan sinne ja kun asun ja olen siellä, ei minulla ole hirveästi asiaa tänne, kotiini. Tiedän jo nyt, että soittaessani ja kysyessäni, että voinko tulla käymään, vastaus on ei. Mutta onpa minulla sitten paikka johon mennä Hengenpelastajan kanssa. Vuokrakin on pieni. Piha iso..:)

Hän laittoi eilen viestin jossa sanoi, pelkäävänsä, että jätän Hänet. Olin aika äimänkäkenä. Osat vaihtuvat. Hän sanoi, että on täysin vittuuntunut ja kyllästynyt elämäänsä ja haluaisi eroon kaikesta. En tiedä, kuulunko siihen erotettavaan osaan. Ehkä, ehkä en. Hän sanoi jotenkin kadottaneensa sen tunteen, jota minua kohtaan tuntee. Nyt pari päivää olemme suudelleet ja nukkuneet vierekkäin ja halailleet, puhuneet ja kaikkea normaalia, mitä pari tekee. Ehkä siinä on kuitenkin Hänen osalta tietynlaista näyttelemistä. Jotain, mitä Hän tekee vanhasta muistista, muttei ole kunnolla läsnä... *Olan kohautus..*

Hän kertoi, ettei ole pettänyt minua, eikä aio sellaista tehdä. Jotenkin uskonkin sen. Jotenkin tuntuu.. hyvältä. Erilaiselta. Ehkä tämä elämämme alkaa tästä sujua? Kun muutan sinne kämppään niin hommaan itselleni elämän ja en ripustaudu Häneen niin paljon enää. Ja jos Hän päättää jättää minut, tai pettää minua, niin eroaminen on helpompaa kun mulla on oma kämppä jossa voin sitten itkeä ja vajota masennukseen. Lisäksi päätin ja lupasin vähentää mustasukkaisuuttani. Se tulee olemaan vaikeaa, mutta vaivan arvoista. Ehkä, kai?

Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että Hän petaa paikkaa jättämiselle samalla kun muutan sinne asuntoon. Tai on valmiimpi siihen itse, jos päätän häipyä. Tietyllä tavalla olisi hauskaa ja kivaa, jos voisi elää villiä poikamieselämää, panna ketä sattuu ja olla missä huvittaa, ottaa viinaa kun tekee mieli, sekoilla yllin kyllin. Toisaalta, se elämä ei anna mitään, päinvastoin. Ehkä olen tylsä, ehkä olen päästäni vialla, mutta mitä oikeasti haluaisin, on että saisin olla Hänen kanssaan elämäni loppuun asti. Haluaisin, että asiat olisi hyvin. Haluaisin miljoonaa eri asiaa. Dreams are for little girls, joo-o...

Tekstistäpä tuli aika sekavaa, en jaksaisi oikein jäsennellä sitä järkeväksi. Huomenna tiedän enemmän mitä sanoa ja kertoa.

Olenko nyt hyvällä tuulella? En tiedä. Tiedän kuitenkin sen, että saan tänään halauksen ja pusuja pari. Nyt tunne on sellainen niinkuin Suomeen kesällä tuleva roks-tähti Bon Jovi joskus jossain laulussaan sanoi,

"If you don´t love me, lie to me."

Nyt voisin alkaa tekemään jotain. P soitti, että tulisin syömään joulutorttuja. On tosin niin myöhä. Voisin vaikka....Vetää röökiä ja pyöritellä peukaloita. Huomenna lisää....