Kävin lääkärissä äsken. Ei sentään diagnosoitu syöpää, muttei kyllä jääty kauas...*kauhistunut irvistys* Ensinnäkin, koin elämäni yhden nöyryyttävimmistä hetkistä, sellainen joulupukin näköinen mies käskee vetää housut nilkkoihin ja alkaa roplata palleja. Sanoin tälle lääkärille, hienovaraisesti, että se kymhy/patti/mikä lie on nivusessa. Lääkäri jatkoi munieni sorkkimista ja sanoin, vähän vähemmän hienovaraisesti, ettei mun vehkeissä ole mikään vikana, ne toimii hyvin, eikä siellä ole mitään ylimääräisiä patteja, vaan mun nivusessa on jotain hämminkiä. Sitten jouduin näyttää, että missä kohti se patti on. Lääkri puristeli, tällä kertaa onneksi nivusta, aikansa ja totesi, ettei se patti/kyhmy/mikä lie alien, ole tyrä. Eikä varmaankaan rasvapatti. Vittu. Sain käskyn seurata tämän alienin kasvamista pari viikkoa ja sitten, jos se ei ole hävinnyt, ultraan. Perkeleperkeleperkele. Eli nyt tässä on sitte joku vitun kasvain vielä ikään kuin kaupan päälle! Vittu hienoa! Jeejeejee. Vittu tättärää. Mutta ensimmäistä kertaa, aivan ensimmäistä kertaa, lääkäri ei motkottanut tupakoinnista!! Ei edes kysynyt. Joka helvetin kerta kun olen lääkärissä käynyt, oli kyseessä murtunut käsi tai flunssa tai ihan mikä vaan, multa on kysytty tupakoinko ja sitten perään ne saatanan moraalisaarnat ja terveyssaarnat ja mitä vielä? Sillähän minä lopetan tupakoinnin, että joku alkaa neuvomaan ja komentelemaan. Paskan vitut. Alan vetämään röökiä kaks kertaa enemmän. Ainoa paikka, jossa tottelen suoria komentoja, on armeija. Muualla kannattaa yrittää, jos ei halua, että teen jotain.

Te, ette tiedä mitään, minä tiedän kaiken. Tukeanne en tarvitse, apuanne en kaipaa.

Noh, mitäs muuta? Vietimme illan Hänen kanssa kotona eilen. Surffailtiin netissä, katottiin sänkyjä sieltä ja katottiin telkkaria hetki kimpassa. Hieroin Hänen niskat ja juttelimme. Ei nyt mitään syvällisiä, mutta jotain. Tai itseasiassa tähän väliin tunnustus, eli kerron hieman lisää vielä "meistä":

Meillä asuu pikkuihmisiä myös. En ole heistä halunnut kirjoittaa, koska en ole heidän biologinen isä. Toinen syy on, etten halunnut kuulla mitään:" Voi kamala, miten voit tehdä jotain tuollaista, kun teillä on pieniä lapsiakin kotona." Tai vastaavia kommentteja. Lapset eivät tiedä mitään tästä itsariyrityksestä, eivätkä meidän ongelmista. Tai kyllähän lapset vaistoavat ja huomaavat ongelmat suhteessa, mutta eivät kuitenkaan tiedä kuinka vakavia ongelmat on. Ei me olla riidelty lasten nähden, eikä puhuttu mistään vakavasta kun ovat olleet kuunteluetäisyydellä. Ollaan koitettu puhua, että kyllä äiti ja Larpake on yhdessä vielä, vaikka Larpake muuttaa pois. En pikkuihmisistä tule kirjoittamaan tätä enempää.

Niin, mihin jäinkään, niskojen hieromiseen. Pikkuihmisten kanssa oli ongelmia, mutta kuten sanoin, en kirjoita niistä (pikkuihmiset ja niihin liittyvät ongelmat) mitään. Hän alkoi nukkumaan, kun C.S.I:n illan toinen jakso alkoi, katsoin jaksoa ehkä 2 minuuttia ja päätyin samaan ratkaisuun. Sanoin Hänelle, että tule minun kainaloon nukkumaan ja Hän tuli. Toivotin Hänelle hyvät yöt, ja kerroin rakastavani Häntä. Hän toivotti myös minulle hyvät yöt ja kertoi rakastavansa minua. Nukuimme sylikkäin/toisissamme kiinni koko yön, aamuun asti. Mutta tuo rakastan sua, ahdistaa. Eilen kun Hän sanoi sen, olin ihan varma, että se on totta. Mutta nyt kun ajattelen, niin ei. En usko. Tämä lienee mun suurin ongelma. Mä en vaan usko ja luota siihen, että se on totta. Koska mikään ei viittaa siihen, että se olisi totta.

Minä olen pettänyt aikaisemmissa suhteissa ja olen viettänyt välillä ns.kaksoiselämää, jonka johdosta on oppinut huomaamaan kun toinen valehtelee. Ja ihan kaikessa Hän ei ole kyllä rehellinen.

Kysyin eilen myös suhteemme tilasta. Sanoin Hänelle, että jatkuuko tämä sinne katkeraan loppuun asti tällaisena? Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt vitsiäni katkerasta lopusta ja tokaisi maailman kylmimmällä äänellä:" Ehkä."

Vittu, että vihaan noita ehkä, en tiiä, saa nähdä, voi olla, en tiiä, vaikea sanoa, jaa-a ja muita vastaavia vastauksia. Tai ei noi ole mitään vastauksia. Vittu, onko se niin vaikea sanoa KYLLÄ tai EI. En tiedän hyväksyn nipin napin, mutta jos sellaista pitää vastata, täytyy myös perustella miksi. Kyllä ja eitä, ei tarvitse perustella ja toinen tietää, mitä toinen tarkoittaa. Perkele. Hermostuin aivan...

Näin myös viime yönä seksiunia. Oli kivaa. Unessa ei ollut kuitenkaan Hän vaan joku ihan muu, tuntematon. Kummallista, en ole nähnyt tuollaisia unia kuin Hänestä. Ehkä jokin enne???

Nyt jatkan työntekoa ja alan menemään paniikkiin kun alan miettiä tätä "syöpääni". Saiskohan sillä SP:tä ravintelissa joltain tytsyltä? Vitsi, vitsi...