Hyvää päivää ja iltaa vaan kaikille kuuntelijoille tasapuolisesti. Enpäs ole tänne pitkään aikaan mitään raapustanut, ei sillä, etteikö elämässä olisi tapahtunut mitään. En vaan ole jaksanut, tai muistanut koko "rakkaan päiväkirjani" olemassa oloa.

Aloitetaanpa tämä kurkkaus tämän hetkiseen elämääni:

Koiratyttö. Meillä menee valtavan hyvin. Olen oikeasti todella onnellinen, vaikkakin toinen välillä vituttaa. Mutta niinkai sen kuuluu mennäkkin. Parin viime viikon ajan ollaan tosin riidelty mitä typerimmsitä ja arkipäiväisimmistä asioista. Rahasta, suhteesta ja koirista. Ei siis mitään vakavaa, perussettiä. Rahasta lähinnä sen vuoksi, että tuo suhaaminen Stadi-Tampere välillä syö a)rahaa ja b)on harvinaisen vittumaista pidemmän päälle. Mutta vanhana parisuhde ihmeenä tein ratkaisun. Päätettiin hakee yhteistä kotia täältä Stadin päädystä. Toivottavasti saatais se. On se vaan hienoa, että on rakastunut (hyi ällöä ja vaaleenpunaist) toiseen niin ja jotenki luottaa ja uskoo ja toivoo ja pystyy olla oma idiootti itsensä, että voi riidellä ja olla normaalisti toisen kanssa. On se Koiratyttö vaan ihan oikesti parasta, mitä mulle on tapahtunut. Ikinä. Ja taas eksyttiin aiheesta, eli......Koirista ollaan riidelty, lähinnä koiramäärästä sekä Väliinputoajan papereista myöskin Hänen kanssa. Voin kyllä sanoa, että Hän on lapsellisin ja kaikista eniten vittupääkusimulkku-ihminen, kenet tunnen ja tiedän. Raastupaan ollaan ilmeisesti koirasta menossa. En jaksa kertoilla enempää, näin väsyneenä yövuoron jälkeen ajatuskin jatkuvasta tappelusta tai Hänestä saa oksennusrefleksin lisäksi pääni kipeäksi, verenpaineen ylös ja ankaran vitutuksen.

Entäs muuta? Brankkari-juttu jäi, sain ihan oikean työpaikan ja josta maksetaan oikeasti palkkaakin. Lisäksi viikonloput ovat melkein aina vapaat ja ei tarvitse katsella tuolla ytimessä noita apinoita... Huolestuttavaa nykyisessä työssä on se, että tunnen Helsingin kaikki spurgut nimeltä.... No, kuitenkin, uudessa työssä on kurakamatkin kaapissa ja päällä kauluspaita ja suorat housut. Pelottavaa. Mieleeni muistuu keskustelu isäni kanssa joskus kauankauan sitten, jossa nauroin faijan kravatille ja puvulle ja sanoin, etten IKINÄ tule olemaan sellaisessa työssä, jossa joudun olla joku naurettava puku päällä. No, tässä sitä ollaan....

Eli kaiken puolin asiat on hyvin. Todella hyvin. Tosin koska pitää jostain marista niin keksitäänpä jotain äkkiä... Ääääh, en edes jaksa. TAidan laittaa aikuisviihdettä koneelta pyörimään ja viihdytän itseni hetken, ennen kuin alan nukkumaan ja valmistauden taas yövuoroon....:(

Ps. Uusi työ siis alkaa maanantaina ja siellä EI ole yövuoroja, eikä apinoita! JEEEE!