Perkeleen vitun perkele! Olis niin paljon hommaa ja mitään ei kiinnostais tehdä. Luin eilen töissä, kun sattumalta löysin, ja oli vielä tylsää ja hiljaista, jonku pokkarin, en muista kirjoittajaa mutta kirjan nimi oli Teräsmiehen morsian. Se oli vähän ehkä sellasta akkalöpinää, mutta ihan ok. Kerto sellasesta muijasta joka vaan flippaa loppujen lopuksi... Löysin paljon yhtymäkohtia kirjasta omaan elämääni. Pitäiskö munki vaan mennä ihan sekasin ja lähtee reissunpäälle jonnekki Haminaan ilman mitään määränpäätä?

Juttelin Hänen kanssa puhelimessa. Taitaapi käydä niin, että olen vapailla markkinoilla jo ennen joulua. Kai tässä taytyy alkaa kaivamaan vanhojen vakipanojen numeroita pikkuhiljaa jostain, jos vielä vaikka vähän irtoais...:) Olipas seksististä. Mutta elämä on. Tänään kukaan ei voi pilata mun päivää. Mä tunnen, että olen vähän niinku joku sellanen Feeniks-lintu joka nousee tuhkasta loistoon. Toivottavasti. Toi Feeniks sana on muuten aivan vitun huono. Se Phoenix on paljon parempi. No, kyllä tästä noustaan. Kunhan saan jalan kunnolla kuntoon niin vois alkaa taas nosteleen puntteja ja hommata ittensä kuntoon ku on päässy rapistumaan. Jos löytäis vielä rahaa, niin sais tuon käden tatulaatiot valmiiksi. Ja jos sais vielä enemmän niin pääsis aloittelemaan tota toistakin kättä.... Ja siihen tuloo niitä jeesuksia ja perkeleitä ja luukalloja, mitä Hän ei voi sietää...:) No katotaan. Mutta löysin tällaisen räppi-biisin ja tää kertoo vähän tämän hetken fiiliksistä. Esittäjää en tiedä, mutta siinä on kertosäkeen sanat... Joten, siinä:

Joka toinen sana vittu, vittu mitä sitte? Näin kauan kesti et sen tajusitte.
Joka toinen sana vittu, vittu mitä sitte? Sentterit ilmaan niinku vittu välittäisitte.