Ihana jalkani irtisanoi yhteistyösopimuksen toistaiseksi ja olen saikulla. Ihan kiva, jos jatkuvaa kipua ja kävelyn muuttumista yllättävän hankalaksi, ei lasketa. Nyt vaan on niin saatanasti eri vaihtoehtoja, että mitä sitä oikein tekisi. Rahaa ei oo, mutta kaikkea pitäis tehdä. Lisäki hermojani raastaa, tätä tekstiä kirjoittaessa, tämän saatanan huonon langattoman näppiksen jatkuva pätkiminen. Joka tulee aiheuttamaan tämän tekstin lyhyyden.
Nyt nettipankkisurffailua ja päivitystä tänään myöhemmin lisää, jahka saan tämän näppikse toimimaaan....
Kotiuduin eilen takaisin stadiin. Olin kotoparkkiksella noin klo 23:55 ja Vantaa Hotellilla noin klo 00:50. Ei vittu mikä olo. Ajappa autolla ensin 700 kilometriä ja sitten lähe vetään 3 tunnin pikakännit. Ei hyvä, ei olleskaan hyvä. Onneksi koirat oli niin väsyneitä matkasta ja tyytyväisiä päästessään kotiin, että niistä ei tarvinnut ressata. Ovatkin nukkuneet koko päivän, aamulla oli vaikea saada tyyppejä edes kävelylle, kun uni maistui. No maistui kyllä tällekkin saatanan murkulapäälle...
Loma meni hyvin, tosin liian kosteasti, mutta sitähän se aina tahtoo olla. Nyt maanantaina alkaisi työt ja treenaaminen. Kumpikaan ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta pakkohan se on joskus aloittaa ja palata takaisin maanpinnalle.
Nyt alan täyttelemään Pizzataksin Online-tilausta, joten adios!
Kesälomani alkoi viime viikolla. Eka viikko meni yllätys, yllätys, töissä. Nyt olen landella viettämässä seuraavat kaksi viikkoa hermolepoa. Olen vaan koirien kanssa ja teen pihatöitä, juon illalla pimeässä nuotion ääressä tervasnapsia ja olen. Joten hyvin alko taas tää mun bloggaaminen. Aloitan ja sitten olenki heti pari viikkoa pois...:)
Ei muuten uutta auringon alla. Sysky on kiva ja samalla masentava. Jollain sairaalla tavalla molempia. Vähän kuin hymyilee ja itkee samaan aikaan. Noh, en tiedä. Lähen tästä paikallisen "kahvilaan" kahville, joskos sitä näkis jjotain vanhoja tuttuja.
Adios!
Aloitin aikoinaan tämän blogin siitä syystä, että tarvitsin kanavan, jota kautta purkaa itseäni ja pääni sisällä vellovaa huonoa ja pahaa oloa, joka aiheutti jopa ihan fyysisiä oireita. Tämä blogi oli selviämiskeino yli ikävien aikojen. Tuntuu hassulta nyt kun lukee näitä tekstejä, varsinkin kun on kirjoittanut siitä yhdestä ihmisestä kuinka sitä rakasti ja kuinka maailma on nurin ja kaikki on huonoa ja plää plää plää. Elävästi tosin muistan, kuinka totta ne tuntemukset olivat silloin. Tosin tuntemukset Häntä kohtaan olivat heijastuksia itsestä, peilauksia omasta pimeästä maailmasta , jota ei uskaltanut kohdata. Nyt, kun lukee noita tekstejä, tajuaa kuinka sekaisin on ollut ja kuinka naiveja ja teinimäisiä omat ajatukset ja kirjoitukset ovat. Silloin oli kyllä paha olo. Ehkä ero Hänestä oli viimeinen aikuistumisen riitti. Viimeiset sitkeästi kiinnittyneet jänteet, jotka pitivät aikuisuuden nuoruudessa ja lapsuudessa kiinni. Ja kun nämä jänteet katkesivat, oli kipeä ja paha olla. Kaikki suuri, ihmeellinen ja tuntematon oli edessä. Lopullinen itsenäistyminen, lopullinen vastuu omasta itsestä ja omasta elämästä.
